Luento 5
Tänään luennolla keskusteltiin liiketoimintaetiikasta ja vastuullisesta johtamisesta (kestävä johtaminen). Päivän aihe oli mielenkiintoinen ja entuudestaan osittain myös tuttu. Hyvän ystäväni kanssa olemme keskustelleet yritysten eettisestä toiminnasta ja on sitä tullut otettua aiheesta ajoittain hyviä debattejakin. Vierailijoina meillä oli K-kauppiaat Anni ja Topi Miettinen ja heidän puheenvuoronsa käsitteli kaupan vastuullisuutta.
Luennon alkuun luennoitsija heitti ilmoille kysymyksen, tuleeko yrityksellä olla omatunto? Enpä ollut kysymystä osannut koskaan noin ajatella. Ihmisillä kuitenkin tunteet ohjaavat päätöksiä, mutta yrityksellä tunteita ei ole. Yritysten tärkein tehtävä on tehdä tulosta ja lihottaa omistajiensa rahapussia. Tuloksen teko on elinehto kovan kilpailun markkinoilla. Esimerkiksi, jos yritys markkinoi toimintaansa ekologisena ja kestävänä, vaikka todellisuudessa he tuottaisivat ilmastoon kestämättömän määrän hiilidioksidipäästöjä, uskaltaisin väittää, että todellisuuden paljastuessa ristiriita todellisten tekojen ja markkinoidun kuvan välillä laskee yrityksen tulosta. Yritysten omistajat ja johtajat ovat tietysti ihmisiä, joten toivoisin tällaisten ristiriitojen painavan heidän omatuntoaan. Kysymykseksi jää, ohjaako lopullista päätöksen tekoa voiton maksimointi eettisyyden kustannuksella? Onneksi nykyään internetin välityksellä tieto leviää nopeasti ja toiminnan läpinäkyvyys tuo epäkohdat kuluttajien tietoisuuteen, jotta kuluttajien on helpompi äänestää kukkarollaan.
Luennoitsija jatkoi aihetta kysymyksellä, mikä on yhteiskunnassa oikein tai väärin? Tätä ruettiin yhdessä miettimään ja niinhän se on, että toiminnan oikeellisuus tai vääryys on sidoksissa maan ja organisaation kulttuuriin. Yrityksen toimintatavat voivat olla täysin hyväksyttyjä Turkissa ja toisaalta jyrkästi tuomittuja Suomessa. Itse tarvitsen yleensä pidemmän hetken, jotta osaan ajatella asioita myös toisen kulttuurin näkökulmasta, sillä luonnollisesti muodostan nopeasti oman melko jyrkänkin mielipiteeni oman kulttuurini pohjalta. Ja tässä minulla olisi siis varmasti kehitettävää.
Kuten aiemmin viittasin hieman toiminnan läpinäkyvyyteen, uskon sen olevan äärimmäisen tärkeää yritysten eettisen kehityksen kannalta. Se ohjaa yrityksiä ehkä hieman pakostakin toimimaan vastuullisemmin, jos he eivät sitä vapaaehtoisesti tee, sillä nykyisin informaatio välittyy globaalisti myös väärinkäytös tilanteissa. Kuluttajat ovat onneksi uteliaita ja haluavat löytää ja paljastaa väärinkäytökset. Eettisyys tuntuu muutenkin kiinnostavan ihmisiä joka päivä enemmän. Siispä nykyaikana yritykset joutuvat panostamaan entistä enemmän siihen, millaisen kuvan he antavat kuluttajalle ja tällä heidän antamallaan kuvalla on myös pohja. Nykyisin läpinäkyyvyden ansiosta asiat tulevat ennemmin tai myöhemmin ilmi, joten on yrityksenkin kannalta edullista toimia läpinäkyvästi.
Luennolla seuraavaksi pohdimme ekologisuutta ja ihmisoikeuksien noudattamista, joka on monelle kotitaloudelle tärkeä asia ja se vaikuttaa myös kuluttajien ostokäyttäytymiseen ja valintoihin. Kävimme yhdessä läpi muutamia yrityksiä mm. Volkswagenia, joka ilmeisesti oli tahkonnut ennätystuloksen päästöskandaalistaan huolimatta. Tämän ennätystuloksen Volkswagen mielestäni teki, koska heillä on markkinoilla vankka asema, ja yhtiö on muuten saanut pidettyä imagonsa houkuttelevana. Tämä on mielestäni suurilta osin yrityksen hyvän brändäyksen ja markkinoinnin tulosta. Toinen mieleen jäänyt yritys on Mutti, sillä pizzan rakastajana olin tämän tomaattimurskayhtiön suurkuluttaja. Kävi kuitenkin ilmi, että heidän alihankkijoidensa toiminnassa käytettyjä siirtotyöläisiä oli Italiassa kaltoinkohdeltu törkeästi. Ihmisoikeusrikkomukset kävivät ilmi, kun italialainen syyttäjä selvitti erään tomaattinpoimijan kuolemaa. Paljastui myös, että siirtotyöläiset tekivät järkyttävän pitkiä päiviä nälkäpalkalla ja heiltä oli evätty mahdollisuudet käydä lääkärissä tarpeen vaatiessa. Tämä kaikki vaikutti välittömästi minuun kuluttajana ja asetin Mutti-tomaattimurskat ostoboikottiin. Viime reissulla K-Citymarketista lähti toisen valmistajan tuotteet mukaan.
Luennoitsija pohti seuraavaksi, voiko etiikalla tehdä rahaa? Mielestäni voi, koska kuluttajat ovat päivä päivältä tietoisempia ja tekevät valintansa sen mukaan. Yritysten kannattaakin varmasti keskittyä eettisen toimintansa kehittämiseen ja markkinoinnissa panostaa siihen, että kuluttajat saavat myös tietää heidän eettisyydestä. Uskon, että tulevaisuudessa lisääntyvä sääntely esimerkiksi ilmastoasioissa ja kuluttajien kasvava tieto antavat etumatkaa niille yrityksille, jotka tarttuvat toimiin nopeasti. Yritysten tulee myös jatkossa tehdä tulosta parhaansa mukaan, mutta täytyy löytää sopiva tasapaino yhdessä tuloksen tavoittelun ja kestävien päätösten kanssa.
Luennon lopuksi vierailijat Anni ja Topi Miettinen pitivät puheenvuoron kaupan vastuullisuudesta. Oli hienoa kuulla, että Kesko on valittu täällä pohjolassa maailman vastuullisimmaksi ruokakaupaksi. He kertoivat, että heidän toimintaansa ohjaa jokaisessa päätöksessä vastuullisuus ja he pyrkivät ympäristösäästöihin mm. energian kulutuksessa. He myös pyrkivät minimoimaan ruokahävikin ja toimittavat kaupan hyllylle kelpaamattomat tuotteet Kuopion ruoka-apuun. Mahtavaa, ettei syötäviä ruokia heitetä roskiin vaan viedään niitä tarvitseville. Tieto yrityksen vastuullisesta toiminnasta ohjaa käytöstäni kuluttajana ja aionpa siis jatkaa K-kauppojen asiakkaana! Eräs oppilaista heitti todella hyvän kysymyksen vieraille siitä, mitä mieltä he ovat RAY:n peliautomaateista K-kaupoissa? Kuten vierailijakin sanoi, tämä on heille yksi tulonlähde, mutta mielestäni vastoin vastuullisuutta. Pelikoneet ovat aina asetettu kauppojen parhaille paikoille lähelle ulko-ovea, jotta asiakkaat näkevät koneet kaupassa käydessään mahdollisimman monesti. Missään muussa maassa ei toimita vastaavalla tavalla vaan pelikoneet on keskitetty pelihalleihin piiloon ruokakaupoista. Tämä valtionyhtiö siis tekee lihavaa tulosta täysin vastuuttomalla toiminnalla ja isoja tulonsiirtoja vähävaraisten taskuista varakkaille. En tätä nurinkurista asiaa rupea tässä enempää ruotimaan, mutta suomalaiset laittavat vuosittain 42 euroa sijoittamiseen ja 570 euroa rahapeleihin.
Kommentit
Lähetä kommentti