Konfliktien ja globalisaation johtaminen

10. luento 12.11.

Konfliktien johtaminen oli hyvin mielenkiintoinen aihe kurssin loppuun. Itselle ainakin konflikteista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mielikuvana konflikti negatiivisena asiana. Oli hyvin silmiä avaavaa, kun konflikteista puhuttiin mahdollisuutena kehittyä ja jopa välttämättömänä osana organisaation toimintaa. Pakostikin alkoi ajattelemaan konfliktien tärkeyttä muutenkin elämässä, kuten ihmissuhteissa ja henkilökohtaisessa kehittymisessä. Muutosta ei voi tapahtua, jos jokin ei mene pieleen tai vastoinkäymisiä tule.

Työyhteisössä konfliktien esiintuominen voi olla haastavaa monestakin syystä. Organisaatiossa on yleensä monenlaisia persoonia, ja hyvin erilaisia ihmistyyppejä. Jo se, ettei työkavereita tunne kovinkaan henkilökohtaisella tasolla, voi johtaa siihen, ettei omia mielipiteitään ja huolenaiheitaan uskalla tuoda esille helposti. Työpaikalla kaikki varmasti toivoisivat, että hommat sujuisivat helposti ja tasaisesti, eikä kehittyminen välttämättä ole ensimmäinen prioriteetti, ainakaan ns. rivityöntekijöillä, joiden ei tarvitse kantaa henkilökohtaista vastuuta yrityksen menestyksestä. Olisikin ensisijaisesti esimiesten ja ylemmän portaan tehtävä luoda yhteenkuuluvuutta, millä saadaan työntekijät sitoutumaan yritykseen myös henkilökohtaisella tasolla. Lisäksi olisi tärkeätä luoda muutoksille ja eriäville ajatuksille avoin ilmapiiri esimerkiksi kehityskeskustelujen ja työntekijöiden muutokseen osallistamisen kautta. Näin työntekijät sekä haluaisivat, että uskaltaisivat tuoda esiin kehitettäviä kohtia organisaatiossa. Itse olen törmännyt työpaikoillani enemmänkin johtoportaan tasolta muutosvastarintaan ja kehitysehdotusten tyrmäämiseen. Tämä on johtanut siihen, että työntekijät puhuvat keskenään asioista, jotka heitä vaivaavat, eikä kukaan uskalla tuoda asioita esille.

Tästä seuraa arvatenkin kitkaa työntekijöiden ja esimiesten välillä, sekä myös työntekijöiden välillä.

Luentomateriaalin konfliktiruudukko oli myös kovin avaava esimerkki siitä, miten eri tavoin konflikteihin voi suhtautua. Pelkästään ihmisten hyvinvoinnin ajatteleminen ei siis aina olekaan paras lähtökohta, sillä se johtaa monesti hyssyttelyyn ja seesteisyyden takaamiseen, eikä konflikteja kohdata. Myös tulosta ja organisaation etua tulee ajatella, ja lopuksi se onkin avain myös yksilöiden hyvinvointiin, kun ongelma-asioita ei lakaista maton alle.

Päivän toiseen aiheeseen, globalisaatioon oli tutustuttava itsenäisesti. Globalisaatio ei tuo itselleni ensisijaisesti positiivisia tai negatiivisia ajatuksia, vaan siihen kuuluu molempia. Globalisaation myötä hyvinvointivaltioille avautuu tilaisuus käyttää hyväksi huonommin pärjääviä valtioita, ja siten hyvinvointivaltioiden yritysten hartioille kasaantuu suuri eettinen vastuu. Onko oikein käyttää halvinta mahdollista työvoimaa kehitysmaissa? Ovatko työntekijöiden olosuhteet heidän kotimaansa, vai työvoimaa ostavan yrityksen vastuulla? Globalisaation voittajia ovat todellakin suuryritykset, mutta toki kehitysmaihinkin yritykset luovat huomattavan määrän työpaikkoja, joskin vaarallisia ja huonosti palkattuja. Onko tämä nyt kehitysmaiden näkökulmasta voitto?

Ei tulisi olla niin, että hyvinvoivat valtiot ja yritykset saavat poimia rusinat globalisaation pullasta, vaan myös vastuu ongelmista tulisi kantaa yhdessä. Ilmastonmuutos on hyvä esimerkki globaalista ongelmasta, josta esimerkiksi monet suomalaiset haluavat pestä kätensä. Vaikka Kiinan ja Intian päästöt johtuisivat siellä tehtävistä suomalaisten vaatteista, monet eivät omaa osuuttaan halua myöntää. Nykyään ei voida ajatella maakohtaisia ongelmia, vaan maapallon ongelmista pitäisi ottaa vastuuta yhdessä. Me, jos jotkut, olemme niitä, joilla on varaa tehdä muutos. Kaikki tulisi saada yhteisvastuuseen ihmiskunnan teoista, ja toimintaamme tulisi ohjata eettisempään ja ekologisempaan kuluttamiseen. Onko vastuu muutoksesta yksittäisillä kuluttajilla, valtioilla vai monikansallisilla yrityksillä? Globalisaatio on tapahtunut niin räjähdysmäisen nopeasti internetin tulon jälkeen, että lieveilmiöihin ei olla ehditty tarttua. On kuitenkin hyvä, että ongelmat eivät jää paikallisiksi, vaan kaikki maailmassa voivat nähdä globalisaation aiheuttaman kurjuuden ja kärsimyksen, jos vain tahtoo avata silmänsä. Ei ole enää ”poissa silmistä – poissa mielestä”, ja ongelmakohtien näkeminen tuleekin toivottavasti olemaan avain muutoksessa parempaan suuntaan.