Yksilöiden ja ryhmien johtaminen

3. luento 25.9.

Hei! 

Kolmannen luentokerran aiheena oli yksilöiden ja ryhmien johtamisen psykologinen ja viestinnällinen vuorovaikutus. Luento oli taas kerran erittäin kiinnostava, ja antoi paljon uusia näkökulmia varsinkin eri ihmisten kanssakäymisen havainnointiin. Vaikka ryhmässä on mukava pohdiskella eri näkökantoja erilaisiin ongelmiin, oli tämän kertainen luento perinteisempi ”monologiluento” silti erittäin viihdyttävä. Myös vierailijana ollut Patrick Kasurinen piti hyvän vuoropuhelu painotteisen luennon valmentavasta esimiestyöstä. 

Luennolla painotettiin paljon viestinnän vaikutusta ihmisten johtamiseen ja ainakin itselleni tuli yllätyksenä kuinka paljon oikeantyyppisellä viestinnällä on merkitystä esimiehien ja alaisten alitajuiseen käytökseen. Vääränlainen ja varsinkin vähäinen viestintä aiheuttaa helposti ihmisten tukeutuvan erilaisiin skeemoihin kuten alaisuusskeemaan, jossa alainen luulee, ettei hänellä ole mitään vaikutusta työympäristöönsä. Ainakin itse olen työskennellyt yrityksessä, missä henkilöstön välinen viestintä oli erittäin vähäistä, ellei olematonta, joka on johtanut itseään toistavaan stereotypioiden kierteeseen eri hierarkiatasojen välillä. Vaikka täydellistä viestintää ei ole, on kaikkien organisaatiossa pyrittävä hyvään ja mahdollisimman laajaan viestintään. Viestintä kuitenkin ei ole helppoa, kuten luennolla tuli ilmi: whatsapissa lähetetty ok tai hymiö riittää helposti vastaukseksi, mutta sähköpostissa yksinäinen töksäytys tai hymiö ei ole suositeltavaa. Tästä syntyi meille vielä luennon jälkeen ryhmässä pieni keskustelu, ja päädyimme nopeasti siihen lopputulokseen, että sähköposti on vanha ja ”virallinen” keino viestiä, joten ihmisille on saattanut muodostua siitä hienostuneempi ja laajempi viestinnän väline, kun taas whatsapp on nuori ja nopea puhelimissa toimiva pikaviestipalvelu, jonka käyttöön ei ole vielä muodostunut jäykkää viestintä tapaa.  

Luennolla esitettiin esimerkkinä mainostoimisto, jossa kukin on itse mainostoimiston omistaja ja olet salassa neuvotellut rahakkaan diilin tupakkayhtiön kanssa, mutta yhteistyön tultua julki pari mainostoimiston tyyppiä uhkaavat irtisanoutua, jos diiliä jatketaan. Tapaus on mielenkiintoinen, sillä se pohjautuu pitkälti henkilöiden arvojen perustalle. Siksi ryhmässä oli hyvin paljon eroavaisuksia, miten olisimme hoitaneet asian. Itse olisin vain jatkanut rahakasta sopimusta ja kysynyt sopisiko irtisanomista uhkaaville, ettei heidän tarvitse työskennellä projektissa, muuten antaisin heidän lähteä ja palkkaisin sopimuksesta saaduilla rahoilla uudet tyypit. Ryhmässä toinen henkilö olisi voinut perua sopimuksen, jos työntekijät eivät olisi taipuneet. Ryhmässä emme päässeet täydelliseen loppuratkaisuun, sillä tapaus on hyvin henkilökohtainen ja yksilön arvojen mukainen. Ryhmänä pohdimme myös, että jos tupakkayhtiö ei olisikaan markkinoimassa poltettavia tupakoita, vaan nikotiinivalmisteita, joilla voisi lopettaa itse polttamisen. Tällöin yrityksen eri arvot eivät välttämättä olisi suoraan vastakkain, ja irtisanomisella uhanneet henkilöt olisivat antaneet stereotypioidensa vaikuttaa havainnointiin. Toisaalta ryhmässä heräsi myös ajatus salaisten neuvottelujen takana piilevistä motiiveista: halusiko omistaja piilottaa jotain alaisiltaan vai vaatiko tupakkayhtiö asian salassa neuvottelua, ja miksi. Kuten aikaisemmin päättelimme, tapauksella ei ole yhtä ja oikeaa vastausta ja kaikkien omat tapauksien ratkaisut perustuvatkin omiin arvoihin. Ryhmässä päädyimmekin jotakuinkin, että tilanteessa johtaminen on pitkälti narulla tasapainottelua yhteisien arvojen ja havainnointien kanssa. 

Luennolla kävimme myös lävitse ryhmien/tiimien johtamista, mistä Patrick puhui luennon loppuosuudella. Anuliina kertoi ryhmien johtamisen perusteet, perustamisesta aina onnistumiseen. Itselleni hieman jopa uutta oli, että hyvässä ja toimintakykyisessä tiimissä kaikkien on oltava tarvittava tarvittaessa tekemään muiden töitä, esim. sairastapauksissa. En ollut ikinä tätä edes ajatellut, mutta ryhmässä oli henkilöitä, jotka olivat asiassa perillä, joten ilmeisesti en ole siis tehnyt vielä riittävästi ryhmätyöskentelyä. Lopuksi Patrick Kasurinen Fenniasta kertoi hieman valmentavasta esimiestyöstä, josta en ollut kuullutkaan, mutta kuultuani mietin miksi ei edellisessä työpaikassani ollut samanlaista virkaa ja miksi kaikkialla ei toimita niin, valmentava esimiestyö nimittäin on erittäin tärkeää ja edesauttaa työssä jaksamista. Patrick sanoi, että on esimiehenä töissä alaisiaan varten, mikä ainakin omaan korvaan ja ilmeisesti muillekin ryhmäläisille oli hyvin mieluisa, sillä varmasti kaikki ovat olleet jossain töissä missä tuntuu, että on töissä esimiestä varten ja se ei ole työssä jaksamisen kannalta hyvä asia. Patrickin ehkä tärkein opetus olikin tuleville esimiehille, ja miksei kaikille: Kysy, älä oleta. Kuuntele.