Muuttuva ja uudistuva johtaminen. Miksi opiskella johtamista?

1. luento 11.9.2019

Johtamisen perusteiden kurssi on toteutustavallaan ja sisältönsä puolesta syksyn muihin kursseihin verratessa miellyttävä poikkeus. Kurssin yhtenä arviointiperusteena on ryhmittäin toteutettava blogiperustainen oppimispäiväkirja, joka on kaikille ryhmämme jäsenille täysin uudenlainen keino mitata ja arvioida omaa oppimisprosessia. Mielestämme tämä blogimuodossa toteutettava oppimisen reflektointi vaikuttaa jo lähtömetreillä hyvin motivoivalta ja kiinnostavalta keinolta sisäistää kurssin oppimistavoitteet. Uskomme myös, että blogitekstin kirjoittaminen ryhmittäin lisää mahdollisuuksia pohtia ja jakaa luennoilla ja kurssikirjaa lukiessa heränneitä johtamiseen ja erilaisiin johtamiskulttuureihin liittyviä ajatuksia ja omia työelämälähtöisiä kokemuksia niistä. Siten yhteisen pohdinnan ja ajatustenvaihdon kautta voimme mahdollisesti avata uusia ja kriittisiä näkökulmia johtamisen erilaisista teoreettista malleista ja etenkin niiden käytännön soveltumisesta ja toteutumisesta työelämässä. Tällainen pohdiskeleva ja omiin oppimis- sekä työelämäkokemuksiin perustuva lähestyminen kurssin teemoihin toimii varmasti oppimisen laadun ja keston kannalta huomattavasti tehokkaammin, kuin pelkästään kurssikirjan tenttiminen yleisenä tenttipäivänä. 

Ensimmäisellä luennolla pidimme erityisen positiivisena kurssin opettajien keskustelevaa opetustyyliä, jossa huomioidaan myös opiskelijoiden näkemykset asioista. Jokaisella kurssilaisella on varmasti johtamiseen liittyvistä teemoista hyvin omakohtaisia kokemuksia sekä mahdollisesti vahvojakin mielipiteitä, joita mielellämme kuulemme kurssin aikana myös muilta. Siksi on erityisen kiinnostavaa kuulla myös jokaisella luennolla jonkin ulkopuolisen asiantuntijavieraan omia näkemyksiä ja kokemuksia hyvästä johtamistyylistä- ja kulttuurista, sekä erityisesti nykypäivän johtamiskulttuurin kohtaamista haasteista. Vierailijoiden kertomusten kautta voimme siten peilata jo opiskeluaikana omia ominaisuuksiamme ja työelämätaitojamme tasoa ja kehitystarpeita suhteessa nykypäivän johtajuudelta vaadittaviin taitoihin ja osaamiseen.  Pidämme näistä ominaisuuksista ja taidoista erityisen keskeisinä esimiesten erilaisia sosiaalisia- ja yhteistyötaitoja, jotka nousevat erityisen tärkeään merkitykseen etenkin luennollakin mainitun valmentavan johtamisen yhteydessä. Luentosarjamme ensimmäinen vierailija puhui paljon juuri valmentavan johtamisen kulttuurin merkityksestä tämän päivän työelämässä, jonka jalkauttamiseen myös hänen edustamassaan organisaatiossa pyritään.  

Omien kokemustemme mukaan valmentava johtaminen on näkynyt työpaikoilla juuri pyrkimyksenä painottaa esimiesten luottamusta työntekijöihin ja heidän omiin ongelmanratkaisutaitoihinsa sekä kykyihinsä, joita pyritään tukemaan mm. kannustamalla etätöiden lisäämiseen ja kannustavan työilmapiirin luomisella. Mielestämme juuri etätyömahdollisuuksien sallimisen kasvu osoittaa hyvin valmentavan johtamiskulttuurin vaikutuksia itseohjautuvuuteen, sillä etätyö mahdollistaa työntekijöille vapautta toteuttaa työtehtäviä enemmän omin ehdoin, kuin esimiehen tarkan valvovan silmän alla. Luennon vierailija esitti myös kiinnostavan esimerkin valmentavasta johtamisesta, jossa hän nosti esiin nykypäivän urheilujoukkueiden valmentajat sekä heidän muuttuneen roolinsa joukkueissa. Vertaus esimiestyöstä urheilujoukkueen valmentajaan oli aiheena mielenkiintoinen ja jäimme pohtimaan asiaa ryhmän jäsentemme kesken. Lähes jokaiselle on tullut vastaan uutisia eri lajien joukkueista, jotka voittavat kultamitalin, vaikka ennakko-odotuksissa heiltä ei olisi osattu odottaa mitään. Asiaa voi lähestyä ajattelemalla, että valmentaja – ryhmän esimies - löytää jokaisesta yksilöstä hänen omat vahvuutensa ryhmän yhteisen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tärkeitä asioita ovat mielestämme myös ilmapiiri ja työkulttuuri, joiden rakentamisessa mielestämme esimies sekä valmentaja on kunkin organisaation tai yhteisön sisällä keskeisimmässä roolissa ja vastuussa. Aihe itsessään on todella mielenkiintoinen ja toivommekin, että kurssin edetessä aiheesta keskustellaan vielä lisää. 

Luennon aivan loppuosassa kävimme pikaisesti esimerkkikuvan kanssa keskustelua organisaatioiden hiearkisuudesta. Kuvassa organisaatio oli jakautunut useampaan eri tasoon sisältäen alimman tason suorittajat ja yläpään ylimmän johdon. Väliin oli mahdutettu useampia eri tasoja. Mietimme ryhmässämme etenkin tiedonkulun ja yhteisöllisyyden rakentamisen haastavuutta ja toteutusta tällaisessa organisaatiossa, sillä useiden tasojen erottelussa näemme erityisenä riskinä sen, että ylin johto vieraantuu työntekijöiden arjesta ja käytännön työstä. Mielestämme etenkin julkisen sektorin työnantajilla tämä haaste voi korostua ja näkyä myös käytännön arjessa, koska valtion työpaikoilla on tunnetusti monia eritason ja hierarkian omaavia esimiehiä ja työyksikköjä. Toisaalta tällaisissa hyvin hierarkkisissa työorganisaatioissa ylemmän ja alemman johdon välillä voi vallita suurempaakin epäluottamusta ja tuen puutetta, mikä taas osaltaan vaikuttaa tiedonkulun hitautena ja ongelmissa rakentaa yhteisöllisyyttä. Asian ympärillä käydystä keskustelusta luennolla pystyi kuitenkin tulkitsemaan, että kurssin opettajat uskovat tämän mallisten hiearkisten tasojen vähentymiseen tulevaisuudessa. Sen sijaan tämän päivän yritysten toiveissa olisikin tehdä organisaatioista hierarkisesti matalatasoisia. Aiheeseen varmasti palaamme kurssin aikana tarkemmin.